En muista milloin olen alkoholia viimeksi nauttinut, mutta voisi kuvitella sen päivän olleen eilen. Aamulla olo oli aivan normaali ja luulin selvinneeni, mutta päivällä se alkoi: päänsärky, mahakipu, ripuli, pahaolo, väsymys... Eilen olin siis syönyt aamusta iltaan sokerisia, vehnäisiä ja makeita herkkuja ja tarkoituksena vain, että tänään teen tämän viimeisen kerran (niin kuin monta kertaa aikaisemmin) ja tästä on helppo aloittaa uusi puhdistava elämä kohti kesää. Nyt tämän "morkkiksen" jo tullessa toivon oikeasti näin olevan. Sen vuoksi palautankin mieleen parin vuoden takaisesta blogikirjoituksesta tervemedian blogikilpailussa, mitä myrkkyä tuo sokeri oikein onkaan. Ja mikäli kärsit dysbioosista suoliston vääränlaisesta bakteerikannasta, voi sokerin syöminen aiheuttaa vielä ikävempiä oireita, josta saatankin kertoa myöhemmin lisää...
Valkoinen paholainen
Silmät hakeutuvat ruokakaupassa karkkihyllyä kohti, sormet
hypistelevät pullapussia leipäosastolla, ostoskärriin on ilmaantunut 1,5 litran
limupullo. Pään sisällä pyörii vain yksi ajatus: on saatava sokeria ja nopeasti,
hinnalla millä hyvänsä tai pää räjähtää ja seuraava vastaantulija voi olla
kuollut, mikäli katse vain voi tappaa. Takana 8 tunnin työpäivä ja
harrastuksiin on vielä jaksettava mennä. En jaksa, jos en saa sokeria!
Kuulostaako tutulta? Luultavasti useamman päässä pyörineet
samat ajatukset. Ratkaisu on ehkä hetkellinen. Sokerista tulee hyvän olon
tunne, verensokerit nousevat nopeasti, mutta eivät jaksa kovin kauan pysyä
ylhäällä ja kun taas laskevat samat ajatukset valtaavat pään, kierre on
alkanut. Tämä rakkaussuhde ”valkoiseen kultaan” on luultavasti tullut jo
lapsuudessa karamelleista ja äidin valmistamista herkuista. Voisiko tämän rakkaussuhteen
kääntää vihasuhteeksi?
Mitä sitten saamme sokerista muuta kun nopean helpotuksen
laskeneisiin verensokereihin, hyvän olon tunteen ja suun makeaksi? Lisäksi
saamme levinneen takapuolen, reikäiset hampaat, jenkkakahvat,
insuliiniresistenssin, kun verensokerit jatkuvasti huipussaan... Lisäksi liiallinen sokerin syönti vie tilaa
muulta ravinnolta, kun se vie tehokkaasti nälän tunnetta pois ja helposti
unohtuu muu ruokailu. Sokeri ravinnossa itsessään kuluttaa kehon hivenaine ja
vitamiinivarastoja, erityisesti B-vitamiineja, kromia, kalsiumia ja
magnesiumia. Sokeri vanhentaa taikinoittamalla eli kiinnittämällä yhteen
elimistön soluja, jolloin kudokset kovettuvat ja vanhenevat ennen aikojaan.
Sokeri voi aiheuttaa mm. näköhäiriöitä ja yleistä vastustuskyvyn laskua.
Sokerilta emme sitten voi välttyä millään. Ja tässä
tarkoitan valkoista ruokosokerista saatua käsiteltyä, puhdistettua sokeria ja
siitä tehdyt sokerit (siirappi, tomusokeri jne.), josta prosessien myötä
kadonneet kaikki muu paitsi hiilihydraatti. Piilosokeria on vähän kaikkialla,
sellaisissakin paikoissa, joissa sitä vähiten olettaisimme olevan. Lisäksi
sokeri osaa naamioitua tuoteselosteisiin hämäämään kuluttajaa. Sieltä voi
löytyä mm. glukoosisiirappi, siirappi, inverttisokeri jne. Hämäävää eikö?
Kevyttuotteet mainostetaan vähemmän rasvaisina, mutta todellisuudessa rasva
onkin korvattu sokerilla, jolloin tuotteen energiasisältö on lähes sama.
Säilykkeistä ja valmisruoista löytyy yllättävän paljon sokeria, kun
tuoteselosteita tarkemmin tutkii.
Voiko ihminen sitten elää ilman makeaa, sillä onhan se yksi
perusmauista? En minä ainakaan tunnusta siihen pystyväni, mutta valkoisen
sokerin voi korvata paremmilla vaihtoehdoilla. Miksi emme suosisi luonnollisia
sokereita, joita on hedelmissä ja marjoissa? Näitä popsimalla saa lisäksi aimo
annoksen mm. vitamiineja ja antioksidantteja ja pitävät nälänkin poissa pidempään.
Kaikki kunnia lisäksi mehiläisille, jotka valmistavat meille kunnon superfoodia
hunajan muodossa. Tämä ihana makeuttaja, minun ehdoton suosikkini, sisältää
suuren määrän hyviä ominaisuuksia makeutensa lisäksi mm. toimimalla luonnon
omana antibioottina sekä edistämällä ja auttamalla ruoansulatusta. (Hunajan
monet terveysvaikutukset katoavat hunajaa kuumentaessa, joten nautittava
mieluummin kuumentamattomassa muodossa.) Jos leivontaan sokeria kaipaa, niin
valkoista sokeria aina parempi vaihtoehto on raakaruokosokeri, jossa mukana
luonnollisia vitamiineja, mineraaleja ja kivennäisaineita ja on maultaan
lisäksi paljon aromaattisempi. Tosin en tällä lausahduksella tarkoita, etteikö
tämäkin sokeri tiensä löytäisi leivonnaisten muiden ainesosien kanssa rasvavarastoihin,
jos sitä jatkuvasti käyttää. Keinotekoiset makeutusaineet eivät ole vaihtoehto!
Luettuasi tähän asti saattaa päässäsi pyöriä ajatus: ” Kaikestako
sitä pitää luopua?” Inhimillisiä otuksia me olemme jokainen ja jollei sokerista
ole tullut ongelmaa, ei pidä ruveta pilkkuja viilaamaan. Jokapäiväiseen
ruokavalioon ei sokerin pitäisi kuulua, mutta kyllä itselleen saa antaa luvan
satunnaiseen herkutteluunkin, kuhan se pysyy sallituissa rajoissa eikä tule
tyhjennettyä koko kauppaa tai hyllyä herkuista tai ei jää ”putki päälle”.
Vaarana saattaa olla, että sokeri vie koko käden, kun sille antaa pikkusormen.
Itse kuulun tähän kategoriaan ja sen vuoksi pitäisikin pysytellä erossa siitä
herkusta kokonaan.